Kotona,muksut nukkumassa ja seurana yksi olut. namm! Isäntä pelaa xboxia vieressä. Harkat oli tänään.. ja huonosti meni... jalka ei kestä kyllä paskaakaan. :/ No, jos huomenna pikanen ulkolenkki..

Ajatus ei oikeen nyt kulje joten poistun :) Ilotin vaan,että kotona ollaan ja hengissä vielä ;)

Elikkä tässä yön tunteina tulin pohtineeks tätä mun kasvavaa massaa... Samalla päätin,että pidän kahdenviikon kuntokuurin! Kaksi viikkoa siks,et viikko on lyhyt aika ja pidempään ei oo motivaatiota..tai siis se loppuu aina kesken. Jos päätän että se on kaks viikkoa ni sit on hyvä aatella et sen ajan kestää mitenpäin vaan ;). Jooh... ja mukavasti se alkaa siinäkin mielessä että mulla olis ehtoolla bailatino. Eli en pääse luistamaan vaik maanantai onki :) Enkä mä oleta et olisin kahden viikon jälkeen hoikka ku tikku,mut toivottavasti mieleltäni virkeempi.. Enkä tarkota myöskään jumalatonta kuntopiiriä joka ilta vaan jotain liikunnallista kumminki..ja alotan varoen. Enkä kyllä ainakaan minnekkää puntille tms.pääsiskään,ku jos en oo töissä ni sit oon joko lasten kans keskenään tai ollaan koko perhe kerranki hetki aloillaan... tai sitte ollaan sukuloimassa... niin se aina menee. Mutta niin, innostuin aikalailla nyt (voi johtua tästä sokerihumalasta mikä on päällänsä noiden karkkien vetämisestä..) ja toivon tottavie et onnistun. Että mulla riittäis mielenkiinto. ..Kun hiukan on tollasta masennuksen poikasta ilmassa ni kaikki kaatuu helposti.. ja pikkunenki riita isännän kans saa olon niin kurjaks et tekis mieli luovuttaa. Eli, tavotteena on lisäenergia mikä vapautuis musta.. se tunne nimittäin ku tietää ja tuntee tehnees jotain! Se tuntuu niiin hyvääle ja sillon voi hyvällä omallatunnolla maata loppuehtoo sohvalla ;) Juunou! Ja tästälähin yritän lasten kanssa ulkoilunki ottaa lähinnä itelle liikunnallisella tavalla. Eli oon eka joka sinne lumihankeen hyppää ja kaivaa tunnelia :) (onneks muksut ei osaa viel hävetä.. :D)

Sit,ku oon saanu itelleni liikunnallisesti hyvän olon,ni vois ruveta taas vähän kattomaan mitä suuhus laittaa...tai siis et kuinka paljon. Ja ku toi olut ja punaviini... ne on vaan niiiiin hyviä mut ne lihottaa kauheesti. (ei, en oo juoppo, tykkään nauttia.). Ja kaikki muukin rasvanen ja hyvä kelpaa mulle. Varsinki suolanen. mmm<3 Joo..

Mua oikeen ahdistaa,miten paljon oon neljässä vuodessa muuttunu.. urheilullisesta ja hyvännäkösestä tanssija-tytöstä on tullu laiskanpullea,tylsä ja masentunut löllyvä äiti. Et ihmettelen kyllä suuresti miten mulla voi mies olla vielä. Taitaa se oikeesti mua rakastaa,kun viel ei oo lähteny.. Oon ollu kaikkea muuta ku hyvää seuraa viimeaikoina (lue;vuodenpäivät)... en halaa/pussaa liiemmin ja torjun kauheesti... en osaa nauraa ja olla huumorillinen... oon vihanen turhista ja napisen... Jankutan asioita (vihaan jos tappeluita ei koskaan puida)... Oon itseasias ollut TODELLA inhottava... ja varsinki kaikkeista rakkaimmilleni. Kamalaa... ja kauheeta on se, ku ite tiedostaa sen,muttei kykene tekee asialle mitään. Joka viikko sanon itelleni,et nyt loppu ja otan niskasta kiinni (kirjaimellisesti) ... katon peiliin ja totean että nyt on aika ryhdistäytyä ja olla taas oma, vanha itseni...äidillisellä lisällä. Sit huomaan viikon kuluttuu olevani saman peilin (likasen) edessä ja mikään ei oo muuttunu.

Jos ei pidä itsestään,ei voi nauttia mistään. Oon huomannu. Ja sekin jo pelkästään,et oon viimeks kampaajalla käyny viime elokuussa ja voitte vaan sit kuvitella millanen tukka on nyt. Ugh. Mä haluan olla miehelleni se sama,mihin se ihastu ja rakastu. Ja vittu,ku haluisin näyttää hyvältä! ...mut siihen on pitkä matka ja en jaksais odottaa sitä... se matka tuntuu liian pitkältä mulle. Pakko yrittää nyt. Ja pakko sanoa se näin "ääneen" ettei jäis vaan ajatusten tasolle. Jotta toteutuis myös. Onneks on se bailatino. Ku vaan toi nilkkapahanen viel kestäis... (sen taas tossa jokuaika sitten nyrjäytin ja vieläkään ei toimi kunnolla... :/)

 

Yök... otin vettä ja se onki lämmintä :S no..jotkut ei saa koskaan puhdasta vettä, saati tiedä mikä on hana,ni en valita sen enempää. Juon kilttinä tyttönä veteni. Hmmm... joskus kadehdin niitä,jotka voivat syödä lihoomatta. Olis se hienoo. nkä tarkota et silti välttämättä tunkisin itteni täyteen rasvaa ja sokeria ja suolaa,jotta suonet ja suolet tukkiutuis vaan noin yleisesti. Inhottaa nähdä oma peilikuva,kun tietää et se on vääränlainen. Nojoo. Sais edes 10kg pois,ni olo olis varmasti kevyempi. (totta, 10kg olisin sillon kevyempi.) ....

Mutta asia kerrallaan. Kahden viikon kuntokuuri. Täältä tullaan!! (no, jos olis ekaks töissä ja sit menis kotii nukkuu ja sit jotain perhejuttuja ni SITTE! :) Eli maanantaiehtoo, täältä tullaan!

XL

Jep elikkä täällä taas. Tänään kävi sitten äipän poppoo..ruuaks taitelin hunajamar. kanapihvejä oma sekotus -kastikkeessa ja perunoita, lisänä ananasta ja porkkanaraastetta. Kyllä niille ainakin maistu.. sen verran nälkäsii pelaajii oli :) ..Joskaan (pakko tunnustaa) en muista miten peleissä kävi :D Ainakin nuorin velipoika oli tehny 4maalia =) Sen mun aivot rekisteröi kyllä :) Ja jokku pokaalit ne oli saanee :) Pelaavat siis jalkapalloa ja näin talvella sitä futsalia... ei hajuakaan muute miten se kirjotetaan.. :D no, jokanen varmaan tajus.

Sit oltiin isännän ja lasten kans lumessa peuhaamassa tossa ehtoolla ennen töihin lähtöä. Kivaa oli, joskaan mee neiti ei oikeen jaksa viihtyä. Ainii... saatiin me jumalaton riitaki isännän kans tänään aikaseks.... ja alkoki taas ihan maailman turhimmasta. Huudettiin ihan täysillä päinyhteen taas (onneks lapset oli sillon vielä autossa)... ugh.

Jassoo, nyt vessaan ja lisää kahvia koneeseen. Palaan taas jossainvälissä kirjottelemaan.

Tässä joku ehtoo muistelin,et mitkä on varhaisimpia muistoja lapsuudesta mitä vaan muistan... ja yllätyin. Tarkistin asioiden oikeutta vielä omalta äidiltä,et sain varmuuden niiden olevan totta eikä nähtyä unta :D Ja oli siinä äipällä muistelemista kerrakseen... :D Vanhaks tulee seki ;D (täyttää44v.) Mutta nii... Oon ollu jotain 1,5-2v. tienoilla ku eka pieni välähdys on muistissa..ja koska siitä ei ole olemassa valokuvaa saati siitä koskaan kunnolla puhuttukaan olla,ni pakko se on niin olla. Tuntuu vaan niin uskomattomalta et voin muistaa pieniä välähdyksiä niinkin taaperoajalta. Joskaan "muisto" ei oo mitä kaunein,mut muisto kumminki... (isällä ollu pientä alkoon taipumusta..) Mut enimmäkseen muistan juttuja kun oon ollu 3-4-vuotias.. Kun taas 5-6-vuotiasta Tiiaa en muista ollenkaan. Paitsi sen,että oon juossu kerrostalossa alasti äitiä pakoon..... (vanhemmat eros kun olin 5v.)  Ja sit nykyhetkeen... hyvä ku muistais mitä on viimeviikolla syöny.. Ihminen on merkillinen ...tai oikeestaan aivot on merkillinen juttu.

Eipä sillä..oon kuullu et yks nainen muistais omasta syntymästään pienen välähdyksen.. enkä todellakaan rupee väittämään vastaan..miksei muistais. Voi moni muuki muistaa..ei vaan sano sitä ääneen,ku saattas joutaa pian jonnekki rauhottumaan.

Unet.. siinä kans todella kummallinen juttu. Mä nään unia ihan mielettömästi. Sellasta yötä ei varmaan oo,ettenkö olis nähny (saattaa olla et kipeenä en nää paljon tai sitten en vaan muista niitä).. Mun unet on mielenkiintosia (välillä kyllä alkaa itteeki pelottaa..) ..... ne käy välillä yhä hurjimmiks ja hurjimmiks. Kenenkään mielikuvitus ei vois riittää noille mun unille. Joskus jopa oon unten jälkeen aivan poikki, väsynyt jos oon nähny unta et teen jotain kauheesti... Monesti en tiedä herätessä oliko se unta vai onko niin ihan oikeestikki tapahtunu.

Lapsuuden yks kamalimmista unista on jääny mieleen se, ku oon mun tuffani (isän isä) kanssa ihan pikkuruisia... ja me asutaan sellasessa pikkusessa kodissa. Viemäriputkessa. Mummu on normaalinkokonen,mut meihin verrattuna jumalaton jättiläinen. Ja jossain vaiheessa sitä unta,me joudutaan tuffan kanssa noidan kynsiin... tarkempaa en enään muista, mut siinä paikkeilla olin yöllä noussu sänkyyni seisomaan ja huutanut unissani Taunoa hysteerisesti. (Tauno on tuffani nimi).. Oli äiti pikkasen vissii pelästyny,et mikäs ny.. Mut sitä en tietenkää ite muista. Ja sit on näitä,kun mua on ollu hoitaas kummitätini pikkusisko ja sen paras kaveri... Niitävälähdyksiä kans on monia. Ja tarkkaan muistan yhden toooodella suloisen nuoren miehen,joka tuli hyvin juttuun tän mun babysitterin kanssa ;) Heh.

Sit muistan miten mun eno laulo mulle aina; "kumipallona luokseks pompin.." ja siitä kun en yhtään tykänny. Muistan jotain elokuvia ja tv-sarjoja MONEN vuoden takaa. Siis ajoilta jollon isä ja äiti viel sompas yhessä. Ja muistan,miten löysin äidin korvakorun saunan lauteiden alta ja äiti oli tosi ilonen. (Se sitte meni ja hukkas sen tossa joku aika takas..)

Eka ihastuski on hyvin tuoreessa muistissa ja se eka pusu samaisen kaverin kanssa :D heh.. Sitte muistan naapurin tytön joka söi ja haisi ruohosipulille ja ulvoi pitkin öitä... se halus olla koira. Mitähän sille nykyjään kuuluu?

Tässä kun näitä dementoituvii kattelee,ni voi vaan toivoo,et itellätoi päänuppi säilyis loppuun saakka. Haluun pitää mun muistot ja muistaa mun ystävät ja sukulaiset (myös tulevat;)).

Taas tuli höpistyä. Vielä olis hommaa,mut puolet niistä täytyy jättää aamuun. Ihan vielä ei viittis kahvia keittää ku aamupala on vasta siinä 7.30 jälkee.. Enkä muute keittäny sillon itelleni sitä kahvii... jos ny jaksas?

Huomenna (tänään) olis taas yövuoro,joten todennäkösesti kirjotan taas tänne elämääki tärkeempää tietoo. Vois vaikka kertoo miten päivä meni ja miten pikkuveljien pelit suju...:) (En oo edes kysyny miten isännän pelit meni...hups..)

Mutta, palaan astialle! Ja jos ette muuta,ni kommentoikaa edes et mitä teille kuuluu ja toivottakaa uus pässi tervetulleeks joukkoon! ;) se on moro!

Jepjep. Eli töissä taasen. Kahvin yliannostus taitaa olla päällänsä ... tullu tänää juotua sitä melko paljon. Isäntä sauna-illassa, muksut appiukolla yökylässä (ekaa kertaa,apua!) ja mä "mätänen" täällä.

*nuuh nuuh* .....Merkillistä.. nokkaani kantautu tupakan haju.. tää on siis savuton työpaikka ja ykskään asukas ei polta... mullakin pitäs olla ihan pesusta tulleet vaatteet.. o.O Täällä siis kaiken lisäks kummittelee. Kiva.

Mut palailen taas.. töitä välillä.

_____________________

Dodiin taas täällä... vitsit.. toi salaatti minkä tein.. tekis mieli syödä ite kaikki :P namnam. Soittelin tossa tunti sitten suurinpyörtein isännälle... ja kuulkaas se sano et on hommannu kyydin kotiinki jo,et ei aio mennä muiden kanssa baariin o.O ! ööö... joku vois tähän väliin sanoo et hyvin koulutettu, mut se tässä onki, ku en oo... siis mistä tollasia tulee? Oon tottunu näkemään ja kuulemaan et äijä viipyy valoon asti tai sitte vielä myöhempään... tai sitte tulee ajoissa ja on niiiin huonossa kunnossa ettei edes päin kehtaa kusta. No, mulla on käyny parempaaki parempaa tuuria <3

Telkkarista ei tuu MITÄÄN hyvää nyt... olisin halunnu kattoo jotain ennenku alan taas hommiin... (jos olis tullu,ni mun tuurilla olis mummot ja pappat ruvennee riehuu etten olis edes nähny mitää :D) ..kahviakin tekis mieli.. vaik vieläki tärisen ja vapisen päivän kahviannoksista..

Huomenna (tänään) olis tulossa mun äitee,pikkuveljet ja isäpuoli käymään,ku ovat pelireissulla tossa "vieressä"... Kukahan siivoo mein kodin ennen sitä ja laittaa niille ruokaa? Vapaaehtoisia? ..On päässy toi siivoominen vähän jäämään... sitte ku saadaan koti raivattuu pyykeistä ja leluista ni ei oikeen voimat enää riitä puhdistukseen... ja seuraavana aamuna se onki jo samannäkönen ku illalla ennenku siivottiin.. Ikuinen kierre.. Joskus toivois et joku laittas ruiskulla "siivousintoa" tähän kroppaan ja ENERGIAA. ... Ja niinkun mun äitimuori aina mulle sanoo, et painon pudotus on hyvä alku. Nii... no... helpompi sanoa ku tehdä. Mun ei tarvii ku nähdä et joku toinen syö, ni lihoon siitäki. Musertavaa suorastaan.

Jos jatkas taas myöhemmin... menis keittää kahvia, näyttäs taas nokkas tonne lumisateeseen ja pakkasen,ni heräis ja vaikka luuttuis noi lattiat... vai tekiskö sen vasta aamulla? .... No...täytyy kattoo...

Nii... mulle saa laittaa jotai kommenttiiki jos on joku mikä ärsyttää tai naurattaa... (ei tarvii erikseen laittaa jos nauraa suoraan mua,ku se ei tuu yllätyksenä :D)